lauantai 10. elokuuta 2013

Ihmettelyn merkitys

"Voidaan olettaa, että kirjoitusympäristö on erilainen. Sen ei kuitenkaan lähtökohtaisesti pitäisi vaikuttaa lopputulokseen, eikä horjuttaa tuota kokonaisuutta, jota rakennan paraikaa kirjoittaessani vaikeaselkoista tekstiä. Se siitä, eiköhän tämäkin riitä tältä erää. Missään ei koskaan ole mitään perää. Mitä ihmettä, minua kismittää moni asia tällä hetkellä. Monet asiat dominoivat keskittymistäni, vaikka ne eivät olekaan juuri nyt läsnä elämässäni. Mässäilen kuluneilla kielikuvilla asettaen itseni alttiiksi turhautumiselle, sillä huomaan ajoittain kuinka paljon toistan taannoisia sanoja, ja kuinka taivutan tavanomaisia tavuja kohti tavanomaista lopputulosta. Tyhjä tekstini ilmentää jaarittelun ideaa, tuota kolmannen maailman ilmiötä, josta heijastuvat toisen maailman mentaalisten yksilöiden väliseen vuorovaikutukseen perustuva ailahtelu. Olette varmaankin hyvin tietoisia siitä, mistä on kyse. Täten en koe tarpeelliseksi perustella viimeisiä väitteitäni, jotka hädin tuskin aukeavat edes metaforisena merkityksenä verkkovilkuilun traditiota harjoittaville pimeän tien vaeltajille, jotka etsivät mielihyvää sieltä, mihin viettien ynnä velvoitteiden ristipaineissa taistelevan egon selviytymismekanismit ohjailevat näinä synkkinä hetkinä ihmiskunnan historiassa. Olen minäkin vain kyyninen kärvistelijä, mutta sen sijaan myös tietoinen siitä, kuinka mustia mietteitä kannan mieleni mailla vailla väärtiä todellisen tiedon tielle. En tarkoita todellisella tiedolla platonisia ideoita, enkä muutakaan dualististen käsitysten siivittämää totuuden ykseyttä, vaan pikemminkin tietoa, jolla on välinearvoa henkilökohtaisten tavoitteiden kannalta. Tarkoitan tavoitteilla ihmisen luonnollista potentiaa sosiaalisessa kontekstissa. Tarkoitan onnellisuutta, autuuden eheyttä, luonnollista tasapainoa, jota emme koskaan tavoita. Kyseisen tavoitteen alle rakentuvat sekundääriset tavoitteemme elämässä, tietoiset ynnä tiedostamattomat päämäärät, joiden kuvittelemme hetken huumassa olevan kaikkivoivia. Onnellisuus lienee itsestään tietoisen elämän keskeisin tavoite hengissä selviytymisen ohella. Onnellisuus on kuitenkin käsitteenä vain arkinen aksiooma, jota emme kykene kokonaisuudessaan määrittelemään. Mitä onnellisuus oikeastaan on? Olen aikaisemmin käsitellyt kyseistä aihetta blogissani, ja olettanut sen viittaavan egon ynnä yhteisön välisen vuorovaikutuksen tasapainoon, ulkoisen sekä sisäisen motivaation ristiriidattomaan suhteeseen, jonka voidaan ajatella olevan vain ideaali. Millainen on hyvä elämä? Olen herättävä henkiin taannoisia kysymyksiä, ajattomia dilemmoja, joihin emme löydä yhtenäistä vastausta. Silmät avoinna tähyilkää taivasta, mutta älkööt unohtako maata jolla seisotte. Kelkkaa ei tarvitse kääntää, mutta olkaa valmiita kulkemaan sen mukana, minne se ikinä viekin. Ihmetelkää tavallisia asioita, sellaisia asioita, jotka ovat itsestäänselvyyksiä. Astukaa ulos luulojen luolasta, ja havahtukaa havaitsemaan maailmaa. Tavoitelkaa nykyhetkeä, sillä menneeseen ei voi palata, ettekä tulevaisuutta tavoita. Vain nykyhetki on aina läsnä. Aika on varsinainen paradoksi.

Samilón 30.3.2013 klo 17:39"

Taannoiset kyyniset aatokseni saattavat hyvinkin käydä yhteneväksi niin tilapäisten kokemuksien valossa, kuin ajan käsitteen ynnä arkisten aksioomien kyseenalaistamisen puolesta taistelevan näkökulman seuraajana, hetkenä, jona voimme ymmärtää maailmaa kaikessa relatiivisuudessaan. Voimme oivaltaa olemuksemme partikulaarisuuden aika-avaruuden jatkumossa, sekä asettua ihmettelemään asioita, riippumatta siitä millaisiin perusteltuihin määritelmiin oletukset nojaavat tavoitteellisen ajattelun intuitiivisina välineinä.

Hyvää alkusyksyä kaikille lukijoille ynnä muille blogiin eksyneille verkkovaeltajille, joiden ideaalisen olemuksen voin induktiivisia oletuksiani heijastaen kuvitella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti