Eksistentiaalinen kokemus

Tervehdys!

En ole aikoihin julkaissut kirjoituksiani täällä, sillä olen kokenut taipuvani heikosti jäsentämään heittelehtiviä ajatuksiani niin paperille kuin tekstikenttään. En juurikaan kykene enää kirjoittamaan jouhevasti, sijoittamaan sanaani esteettä kuin taannoin, jolloin annoin vain kielen vuolaasti virrata soljuviksi lauseiksi vailla varsinaista päämäärää.

Tahdon julkaista tämän kirjoituksen tiedottaakseni (epämääräisesti) erilaisista tekijöistä, jotka ovat olleet ja lienevät yhä tämän blogin paikallaan seisovan olemuksen taustalla.

Mahdan yhä pohtia universaaleja dilemmoja ja vaeltaa tietämättömänä näkökulmien syövereissä, mutta en juurikaan tunne olevani valmis esittämään alati heittelehtiviä mietteitäni, joita yhä useammin värittää synkeä kyynisyys, turhautuneen mystikon tietämättömyys tulevasta, ja raskaat ajatukset elämänsä nykyisestä tilasta suhteessa menneeseen. Sen tähden harvoin nykyisin esitän kysymyksiä objektiivisen viitekehyksen valossa, sen tähden olen hiljaa kadottanut tapani kirjoittaa suorin sanoin, vailla varaa tulkita retoriikan rakosista.

Viime aikoina olen tutkinut erästä abstraktin ajattelun ilmiötä, jota voidaan kutsua kieleksi ynnä funktionaaliseksi kommunikaation välineeksi. Kielen olemus itsessään viittaa aksiomaattisesti kommunikaation mahdollistavaan emergenttiin sopimukseen erilaista havaittavista symboleista ynnä äänteistä, riippuen millaista kieli-ilmiötä ulottuvuuksineen tarkastellaan. Kyse voi olla niin kielellisten sopimusten muodostumisesta tai kieli-ilmiön ulkoistamisesta symboliseen muotoon. Kielen olemusta kokonaisuudessaan heijastaa kuitenkin puhuttu kieli, sillä sen voidaan olettaa olevan ensisijaisesti primitiivisen vuorovaikutuksen piirissä keskeinen oheisilmiö, jota voidaan tarkastella itsestään tietoisen olemassaolon edellytyksenä, sillä suhteuttamalla itseään sosiaaliseen ympäristöönsä emergenttien käsitteiden kautta ihmisyksilön tietoisuus voi saavuttaa käsitteellisen eksistenssin suhteessa ympäröivään todellisuuteen, joista tehdyt havainnot mahdollistavat olemassaolon käsitteen ynnä induktiivisen oletuksen (subjektin) erosta havaintojen kohteisiin (objekteihin).

Eksistentiaalisen kokemuksen kautta päädymme jälleen tarkastelemaan olemassaolon suhteellisuutta sekä ristiriitaisuutta, sillä olevan ominaisuudet määrittyvät todennäköisesti suhteessa ympäröivään todellisuuteen.

Jotta en ajautuisi pohtimaan vain kieli-ilmiöiden merkitystä eksistentiaalisen kokemuksen mahdollistajana, siirryn seuraavalle analyysitasolle rajaten viitekehystä metatasolta lingvistiikan kategoriaan. Mitä kieli on? Millainen on kielen suhde ajatteluumme? Millaisia kausaalisia ominaisuuksia kielellä on? Millaiset tekijät vaikuttavat kielen syntyyn?

Jahka pidän tämän blogin aihesisällön jatkossa kronologisesti johdonmukaisena, tulen esittämään näkökulmia kielen olemuksesta niin metatasolla kuin arkiajattelun aksiomaattisia rakenteita puoltaen, sillä kirjoittaen valkenevat esitietoiset aatokset muodostaen aineksia semanttisesti eheään kokonaisuuteen. Aihio kuitenkin velloo vielä tajunnanvirran tuolla puolen, mutta pidän huolen sen jäsentämisestä ymmärrettävään muotoon, sovittuja merkityksiä kantaviksi merkkijonoiksi, joita voidaan kutsua sanoiksi.

Loistavaa kesää ja mainiota alkavaa alkusyksyä kaikille lukijoille ynnä muille blogiin eksyneille verkkovaeltajille!

Célanna Arcanos da Írnasystema