keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Tornit romahtavat ja virta vie

Siitä onkin vierähtänyt jo tovi, kun olen viimeksi julkaissut ajatuksiani täällä. Voisin välittömästi siirtyä pohtimaan sanan "tovi" etymologista alkuperää sekä propositionaalista sisältöä tässä yhteydessä ja yleisesti, sillä en ole juuri lainkaan suunnitellut sitä, mitä tulisin tässä tekstissä käsittelemään. Kenties rajoitteettomat ajatusregressiot, tajunnanvirran syventäminen jaarittelevalla tekstillä, jossa eri ajatusyhteyksiin johtamisen kausaliteetit voidaan tulkita loogisiksi, mikäli ajatusmaailmaasi avartuu similaarisia ajatusrelaatioita, laajoja yhteyksiä yhdessä sen myötä, mitä teksti reaaliaikaisesti käsittelee. Täten voit samaistua tekstin sisältöön, sillä saatat jopa kyetä ennakoimaan seuraavien lauseiden merkityssisältöä. Vaikka kielellinen asu poikkeaisi suuresti doksaalisesta oletuksestasi, saatat ennakkokäsityksesi valossa tulkita lauseen juuri sellaisena mitä odotit sen olevan. Kyseessä on juuri aikaisemmin mainitun tajunnanvirran syveneminen ennakoivan tulkinnan johdosta. Ilmiö saa meidät usein pitämään tekstiä mukavana luettavana, sillä tulkintamme johdosta käsitelty asia sulautuu ajatusmaailmaamme rationaalisesti. Tulkintamme pyrkii näennäisesti aina sulauttamaan informaation/tiedon ajatusmaailmaamme sellaisenaan, sillä emme tahdo primaarisesti muuttaa ajatusmaailmamme rakenteita, emmekä analysoida tulkintaamme. Säilytämme siis tahattomasti ajatusmaailmassamme erilaisia fundamentteja, joiden kyseenalaistaminen vaatisi konstruktiivisen ajatusmaailmamme, tai mahdollisesti jopa maailmankuvamme uudelleen rakentamista. Ilmiötä voidaan pitää tavoitteellisen ajattelun kannalta hyödyllisenä, sillä se pyrkii pitämään ajatusmaailmamme vankasti tasapainossa, toisin kuin herkästi romahtavana tornina ensimmäisen ristiriidan tullessa vastaan. Toisaalta filosofinen lähtökohta, kyseenalaistaminen pyrkii tarkoituksellisesti romauttamaan yhtenäistä ajatusmaailmaa ristiriidan kohdatessa sen muurit, sillä kaikki tiedonkappaleet muodostavat keskenään relaatioita. Kun yksikin tiili irroitetaan rakenteista, on koko torni jo romahduksen partaalla. Kun romahdus on tapahtunut, on tiilistä koottava uudenlainen torni, sillä tiilikasasta löytyy aivan uudenlaisia tiiliskiviä. Se on tuoretta partikulaarista tietoa, kuten empiirisiä kokemuksia, jotka muodostivat tornin romahtamiseen johtavan ristiriidan entisen idean suhteen kyseisestä ilmiöstä, joka havaittiin uudelleen erilaisena. Induktiivinen, deterministisiä käsityksiä viljelevä ajatusketju on romahduksen myötä rikottu.

Näin lopuksi voidaan sanoa, että filosofi romauttaa torninsa usein, ja täysin tietoisesti. Mikä on usein? Entä mitä oikeastaan tarkoittaa tietoinen? Ehken halaja ajautua ontologiseen oravanpyörään, vaikka päädynkin siihen jopa arkisten seikkojen tai ongelmien pohdinnassa, yleisessä ratkaisunteossa.

Voimme kaikki olla filosofeja, mikäli osaamme ihmetellä ja kyseenalaistaa, jopa sitä mitä oletamme jo tietävämme.

Ps. Tämän tekstin tuli hetken mielijohteesta käsitellä harrastustani kielten tutkimuksen parissa. Päädyinkin hieman toisenlaiseen lopputulokseen ajatusvirran viedessä aavoihin filosofisiin ulottuvuuksiin, jossa argumentit pyrkivät seuraamaan toisiaan tasapainoisesti, luonnollisessa balanssissa. Mitä on luonnollinen?

Ps x2. Kirjoitin tämän tekstin ensin käsin paperille, sillä koen käsikirjoituksen olevan loppujen lopuksi erittäin mieluisa tapa kirjoittaa ajatuksiaan ylös, jopa reaaliaikaisemmin kuin koneella kirjoittaessani. Lisäksi häiriötekijät ovat vähäisemmät ja ympäristö luonnollisempi. Ajatukset muovautuvat sanoiksi, kun voi antaa kynän savuta paperilla.

Onko tässä mitään järkeä? (Ironista tai ei, se riippuu näkökulmasta.)

Olen huomannut käyttäväni lähes aina "sillä" -sanaa konjuktiona "koska" -sanan sijasta. Mielestäni kyseinen korvike ei johdata argumenttiin niin terävästi kuin "koska", joka mielikuvani mukaan pitää argumenttia ehdottomana ja ikään kuin suorana perusteena väitteelle. Sanojen propositio on substanssiltaan sama (näennäisesti), vaikka niiden funktionaalinen tarkoitus vaihtelee, ja niitä hyödynnetään usein eri yhteyksissä. "Sillä" olkoon hienovaraisempi vaihtoehto "koskalle".

Se siitä, eiköhän tämä riitä. Hywää kesän jatkoa kaikille!