Mitä se onnellisuus nyt olikaan? Ovatko onnellisuus ja hyvä elämä yhtäläisiä käsityksiä? Uskoisin, että kyseenalaistamalla hyvän elämän käsitteen voisimme löytää tuntomerkkejä onnellisuuden substanssista. Hyvä elämä viittaa objektiiviseen käsitykseen siitä, millä tavalla ihmisen tulisi elää. Objektiivisuus on kuitenkin vain induktiopäätelmän varassa, joten todetkaamme se suhteelliseksi. Onnellisuus sen sijaan on subjektiivinen kokemus. Onnellisuuden voidaan esimerkiksi ajatella olevan se, milloin yksilö tuntee olevansa balanssissa ympäristöönsä nähden. Ihminen ei luultavasti olisi onnellinen ilman sosiaalista vuorovaikutusta, jonka kautta hän voi oivaltaa onnellisuutensa. Jatkuva sosiaalinen kanssakäyminen syrjäyttäisi sisäiset motiivimmme, ja toimintamme sulautuisi joukkoon. Vastapainona tälle on egoismi, yksilö toimii lähtökohtaisesti täysin omien motiiviensa mukaan, ilman sosiaalisen ympäristön vaikutusta. Egoismin ja altruismin balanssi voisi siis olla onnellisuus. Tätä tasapainoa ei kuitenkaan pystytä täydellisesti saavuttamaan, koska onnellisuus on tavoite.
Nyt tähän loppuun sanoisin että: Hyvää yötä, onni myötä, vaikka onni ei puhekielessä tarkoitakaan aina onnellisuutta, vaan vaikkapa tuuria taikka hyvää lykkyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti