"Voidaan olettaa, että
kirjoitusympäristö on erilainen. Sen ei kuitenkaan lähtökohtaisesti
pitäisi vaikuttaa lopputulokseen, eikä horjuttaa tuota
kokonaisuutta, jota rakennan paraikaa kirjoittaessani vaikeaselkoista
tekstiä. Se siitä, eiköhän tämäkin riitä tältä erää.
Missään ei koskaan ole mitään perää. Mitä ihmettä, minua
kismittää moni asia tällä hetkellä. Monet asiat dominoivat
keskittymistäni, vaikka ne eivät olekaan juuri nyt läsnä
elämässäni. Mässäilen kuluneilla kielikuvilla asettaen itseni
alttiiksi turhautumiselle, sillä huomaan ajoittain kuinka paljon
toistan taannoisia sanoja, ja kuinka taivutan tavanomaisia tavuja
kohti tavanomaista lopputulosta. Tyhjä tekstini ilmentää
jaarittelun ideaa, tuota kolmannen maailman ilmiötä, josta
heijastuvat toisen maailman mentaalisten yksilöiden väliseen
vuorovaikutukseen perustuva ailahtelu. Olette varmaankin hyvin
tietoisia siitä, mistä on kyse. Täten en koe tarpeelliseksi
perustella viimeisiä väitteitäni, jotka hädin tuskin aukeavat
edes metaforisena merkityksenä verkkovilkuilun traditiota
harjoittaville pimeän tien vaeltajille, jotka etsivät mielihyvää
sieltä, mihin viettien ynnä velvoitteiden ristipaineissa
taistelevan egon selviytymismekanismit ohjailevat näinä synkkinä
hetkinä ihmiskunnan historiassa. Olen minäkin vain kyyninen
kärvistelijä, mutta sen sijaan myös tietoinen siitä, kuinka
mustia mietteitä kannan mieleni mailla vailla väärtiä todellisen
tiedon tielle. En tarkoita todellisella tiedolla platonisia ideoita,
enkä muutakaan dualististen käsitysten siivittämää totuuden
ykseyttä, vaan pikemminkin tietoa, jolla on välinearvoa
henkilökohtaisten tavoitteiden kannalta. Tarkoitan tavoitteilla
ihmisen luonnollista potentiaa sosiaalisessa kontekstissa. Tarkoitan
onnellisuutta, autuuden eheyttä, luonnollista tasapainoa, jota emme
koskaan tavoita. Kyseisen tavoitteen alle rakentuvat sekundääriset
tavoitteemme elämässä, tietoiset ynnä tiedostamattomat päämäärät,
joiden kuvittelemme hetken huumassa olevan kaikkivoivia. Onnellisuus
lienee itsestään tietoisen elämän keskeisin tavoite hengissä
selviytymisen ohella. Onnellisuus on kuitenkin käsitteenä vain
arkinen aksiooma, jota emme kykene kokonaisuudessaan määrittelemään.
Mitä onnellisuus oikeastaan on? Olen aikaisemmin käsitellyt
kyseistä aihetta blogissani, ja olettanut sen viittaavan egon ynnä
yhteisön välisen vuorovaikutuksen tasapainoon, ulkoisen sekä
sisäisen motivaation ristiriidattomaan suhteeseen, jonka voidaan
ajatella olevan vain ideaali. Millainen on hyvä elämä? Olen
herättävä henkiin taannoisia kysymyksiä, ajattomia dilemmoja,
joihin emme löydä yhtenäistä vastausta. Silmät avoinna tähyilkää
taivasta, mutta älkööt unohtako maata jolla seisotte. Kelkkaa ei
tarvitse kääntää, mutta olkaa valmiita kulkemaan sen mukana,
minne se ikinä viekin. Ihmetelkää tavallisia asioita, sellaisia
asioita, jotka ovat itsestäänselvyyksiä. Astukaa ulos luulojen
luolasta, ja havahtukaa havaitsemaan maailmaa. Tavoitelkaa
nykyhetkeä, sillä menneeseen ei voi palata, ettekä tulevaisuutta
tavoita. Vain nykyhetki on aina läsnä. Aika on varsinainen
paradoksi.
Samilón 30.3.2013 klo 17:39"
Taannoiset kyyniset aatokseni saattavat hyvinkin käydä yhteneväksi niin tilapäisten kokemuksien valossa, kuin ajan käsitteen ynnä arkisten aksioomien kyseenalaistamisen puolesta taistelevan näkökulman seuraajana, hetkenä, jona voimme ymmärtää maailmaa kaikessa relatiivisuudessaan. Voimme oivaltaa olemuksemme partikulaarisuuden aika-avaruuden jatkumossa, sekä asettua ihmettelemään asioita, riippumatta siitä millaisiin perusteltuihin määritelmiin oletukset nojaavat tavoitteellisen ajattelun intuitiivisina välineinä.
Hyvää alkusyksyä kaikille lukijoille ynnä muille blogiin eksyneille verkkovaeltajille, joiden ideaalisen olemuksen voin induktiivisia oletuksiani heijastaen kuvitella.
