Kirjoitin tuossa taannoin... No, lukekaa itse:
"Voidaan
olettaa, että superego on merkittävin psykoanalyyttinen käsite,
mikäli haluamme tarkastella tiedostamattoman tiedonkäsittelyn
mahtia ihmismielen kulmakivenä. Kaikesta huolimatta käytän
”kaikesta huolimatta” -ilmaisua lähes joka yhteydessä, kun
haluan kirjoittaa improvisoiden asiatekstiä. Toisaalta ”toisaalta”
-ilmaisulla on näennäisesti merkittävämpi asema asiatekstissä,
sillä se antaa pohjan uudelle argumentille, joka niin ollen johtaa
regressiivisesti seuraavaan argumenttiin. Tämä on tapani luoda
pohdintaa aiheesta kuin aiheesta. Oli kyseessä sitten arkipäiväinen
ongelma, yhteiskunnallinen kysymys tai ajaton filosofinen dilemma,
olen kykenevä luomaan laaja-alaista pohdintaa. En kuitenkaan
haluaisi kärjistää pohdintani laaja-alaisuutta kuin primaarisena
tavoitteena, sillä emme voi pitää itsestään selvänä sitä mikä
on laaja-alaista. Itsestään selvää on kuitenkin se, että tämä
ei ole perusteellinen kirjoitustapani analyysi. Siirryn seuraavaksi
pohdintaan siitä, millaista tyyliä tekstini usein edustaa.
Tekstistäni oletan havaittavan kaksi keskeistä attribuuttia; pitkät
argumenttiketjut sekä mahtipontinen ja uljas retoriikka, joka pyrkii
monin tavoin olemaan kaunokirjallista. Tapani kirjoittaa ei ole
sellainen millaiseksi tavanomaisen kirjoittajan teksti yleisesti
mielletään. Älkööt omaksuko kärjistettyä väitettä, vaan
nielkää se siinä muodossa jollaiseksi sen pureskelette. Älkää
sylkekö pureskeltua pois, vaan antakaa sen ravita tiedonjanoanne
maltillisesti, toisin kuin nykyään teemme kun rauhattomasti
vilkuilemme verkkosivujen lyhyitä ja ytimekkäitä tekstikappaleita.
Aivan kuin pari toisistaan irrallista lausetta saisivat meissä
aikaan oivalluksen tekstin kokonaisvaltaisesta sisällöstä, mikä on
joka tapauksessa laajempi kun annamme itsemme ymmärtää. Tekstiä
kohtaan tulee tehdä tutkimusta, mikäli tahtoo saada kuvan siitä
mistä on kyse. Tekstissä ei kuitenkaan ole kyse vain yhdestä
näkökulmasta käsiteltävään asiaan, vaikka se tekstin ulkoisen
olemuksen mukaisesti usein halutaan niin mieltää. Kaikki pohdinta
niin tekstin sisällöstä kuin siihen liittyvistä asioista on
oikeutettua, vaikka suorittaisit tehtävää ohjeistetusti. Täten
voit pohtia monesta näkökulmasta, mutta kirjoitat varsinaiseen
tehtävään vain sen mitä tehtävänanto oikeuttaa optimaaliseksi.
Tämä ei ole ohje tekstin lukemiseen. Tämä on ohje tekstin
ymmärtämiseen, joka ei useinkaan ole niin itsestäänselvyys kuin
kuvittelemme sen olevan."
Uskaltakaa eksyä tieltä, joka muutenkin on meille tuntematon.
Vielä näin kevennykseksi, hyvää kesää kaikille!
