Silloin tällöin sitä kohtaa runon, jonka kokee kauniiksi. Oikeastaan tarkempi ilmaus olisi että se herättää emootioita. Kauneuden käsitettä pidetään usein päällisin puolin melko objektiivisena asiana. Sen sisältö on kuitenkin jokaiselle omansa. Usein esteettisesti miellyttäväviä ovat asiat, jotka eivät ole tuiki-tuntemattomia. Mikäli omaa vähäisen tietämyksen pohjalta positiivisia ennakkoluuloja tiettyyn asiaan, saattaa olla sen kohdatessaan asennoitunut vähemmän kriittisesti, sillä ei odota suurta yllätyksien tulvaa.
Asennoitumisemme siis rakentuu kokemuksiemme kautta. Emme vain täysin tiedosta sitä. Toivottavasti en kuulosta psykoanalyytikolta.
torstai 29. joulukuuta 2011
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Melat kolisevat jälleen!
Mitä on se ihmisyys, josta ihmiset puhuvat. Jos luulette tietävänne sen, löydättekö siitä mitään kyseenalaista?
Pidän itseäni myös hulluna vain sen vuoksi, että olen epätietoinen ihmisten suhtautumisesta siihen mitä teen. Olen kuitenkin melko varma, että se on yksi inhimillisyyden kehitystä ylläpitävä inhimillisyyden ongelma. Päädyimme siis ristiriitaan, joka on relatiivisuuden tuntomerkki.
Älä koskaan kutsu ihmistä viisaaksi, sillä ennen pitkää huomaamme olevamme vain totuutta etsiviä epäjohdonmukaisuuden irvikuvia.
Tietämättömyys luo pelon. Pelko on usein käytännössä ongelma. Kyseenalaistaminen vaatii ongelman. Ottakaamme kuitenkin huomioon se, että vaara voi olla lähempänä kuin luulemmekaan. Pelkäämme usein eniten kaukaista vaaraa, sillä meillä ei ole siitä selviä empiirisiä käsityksiä. Tämä perustuu siihen, että koemme lähellä olevat asiat tutuiksi ja turvallisiksi, vaikka emme niistä tietäisi yhtään mitään. Luotamme empiirisiin kokemuksiimme niin kauan, kunnes yllätymme huomatessamme kaiken olevan muuttuvaa. Lähin ja turvallisinkin asia on meille kokonaisuudessaan tuntematon. Kyseiseen ilmiöön saattaa perustua myös se, miksi etsimme usein maailmanlopun aiheuttajaa kosmisista ilmiöistä. Loppujen lopuksi planeettamme sisällä tapahtuvat muutokset ovat kriittisempää sisältöä, sillä meillä on siitä huomattavasti enemmän empiiristä tietoa kuin ulkoavaruuden uhkista.
Jos et avaa pähkinää, kohtaat sen myöhemmin erilaisessa valossa.
Pidän itseäni myös hulluna vain sen vuoksi, että olen epätietoinen ihmisten suhtautumisesta siihen mitä teen. Olen kuitenkin melko varma, että se on yksi inhimillisyyden kehitystä ylläpitävä inhimillisyyden ongelma. Päädyimme siis ristiriitaan, joka on relatiivisuuden tuntomerkki.
Älä koskaan kutsu ihmistä viisaaksi, sillä ennen pitkää huomaamme olevamme vain totuutta etsiviä epäjohdonmukaisuuden irvikuvia.
Tietämättömyys luo pelon. Pelko on usein käytännössä ongelma. Kyseenalaistaminen vaatii ongelman. Ottakaamme kuitenkin huomioon se, että vaara voi olla lähempänä kuin luulemmekaan. Pelkäämme usein eniten kaukaista vaaraa, sillä meillä ei ole siitä selviä empiirisiä käsityksiä. Tämä perustuu siihen, että koemme lähellä olevat asiat tutuiksi ja turvallisiksi, vaikka emme niistä tietäisi yhtään mitään. Luotamme empiirisiin kokemuksiimme niin kauan, kunnes yllätymme huomatessamme kaiken olevan muuttuvaa. Lähin ja turvallisinkin asia on meille kokonaisuudessaan tuntematon. Kyseiseen ilmiöön saattaa perustua myös se, miksi etsimme usein maailmanlopun aiheuttajaa kosmisista ilmiöistä. Loppujen lopuksi planeettamme sisällä tapahtuvat muutokset ovat kriittisempää sisältöä, sillä meillä on siitä huomattavasti enemmän empiiristä tietoa kuin ulkoavaruuden uhkista.
Jos et avaa pähkinää, kohtaat sen myöhemmin erilaisessa valossa.
Tunnisteet:
avaruus,
empirismi,
ihmisyys,
ilmastonmuutos,
maailmankaikkeus,
pelko,
pähkinä,
relativismi,
surrealistinen,
symbolinen
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Kaikki kaikessa tämän hetken näkökulmasta
Oletteko huomanneet, että kaikki tässä maailmankaikkeudessa muodostuu aaltomaisesta liikkeestä. Mittasuhteiden erovaisuus suurempien ja pienempien kausaliteettien suhteen kuitenkin hämää käsitystämme kyseisistä ilmiöistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)